Mihin ihmeeseen tämä aika oikein menee. Miun pieni pirpaliina-leidi leilain-lada the monsteri täyttää tänään jo seitsämän kuukautta! Ihan vasta äskenhän mie sen kävin hakemassa ja ihan vasta äsken se oli ihan pieni pumpulipallo jolla oli hirrrmuiset naskalit. Nyt se on jo esimurkkuikäinen paholainen, joka muistuttaa enemmän marakattia kuin pyrriä.

On kyllä ollut melkoinen matka katsella tuon pienen mustan paholaisen kasvamista ja oppimista. Tuntuu välillä, että pitää olla silmät selässä ja mahdollisesti myös kyljissäkin, jotta ehtii opettamaan sille oikeita tomintamalleja. Eikä asiaa ainakaan helpota mein rautaista kuria pitävä marttyyri karjakoira, joka mielestään tietää paljon paremmin kuinka tässä perheessä ja maailmassa toimitaa.

Lada on seitsämän kuukauden aikana oppinut hienosti monen monta upeaa temppua. Nykyään temppuilessa on enemmän intoa kuin järkeä, joten malttia harjoitellaan jotta saadaan uusia temppuja repertuaariin. Lisäksi Lada on pilkkonut kämpällisen kaikkea pikku sälää. Onneksi kaikki isommat huonekalut ovat säästyneet. Sen sijaan kaikki lelut, miun sukat ja kaikki tavoitettavissa olevat tavarat ovat saaneet uuden muodon. Yleensä ne muistuttavat palapeliä tai mahdollisesti legopalikoita tai muita koottavia tavaroita. Kahdella jalalla kävely onnistuu huomattavasti paremmin kuin neljällä jalalla. Lisäksi sillä on kieli yhtä pitkä, kuin millä tahansa matelijalla. Siltä se ainakin vaikuttaa, kun se kieli tunkee korvakäytävään tai pöllii ruokia pöydältä. Lada on myös kunnostautunut riekkumaan ja vetämään hihnassa. Lenkillä se härppii Venlaa koko ajan niin, että miun on pakko puuttua toimintaa ja laittaa pörriäinen kuriin ja nuhteeseen. Venlalla kun on lenkillä paljon muutakin tekemistä.Mutta niin se vain on maailman paras ja rakkain pikku pyrri! Olen ehkä jopa onnekkaampi kuin onnentyttö itse.

Löysin arkistoista videon, joka on kuvattu Ladan ensimmäisenä aamuna uudessa kodissa. On se joskus ollut pieni ja suloinen. Nykyään se on vaan enää suloinen ja....pieni

 

 

Lisäksi vielä kuva samalta päivältä. Fiksu pieni pyrriäinen,joka oli jo nero syntyessään.Löysi ainoan viileän paikan miun 21 neliön luksus lukaalista. Uusia kuvia ei valitettavasti ole, kun miun kameralla ei tähän vuoden aikaa saa minkäänlaisia kuvia otettua. Ja yksin tuota marakattia on silkka mahdottomuus yrittää edes kuvata.

 

Onnea myös muille O-pennuille!

-Monna ja Lada